Hei! Minä täällä taas! Varsinaisesta projektista minulla ei ole paljoakaan kerrottavaa, ainoastaan se, että surkean hidas kädelliseni etsii edelleen turvavyön jatkopätkää valtaistuimeeni.

Kädellinen on ollut hieman kehnossa kunnossa viime aikoina. Sillähän on se surutauti, josta se itsekin taisi puhua, ja se on nyt vaivannut aika pahasti. On tuo työnsä tehnyt, mutta kotona se vain möllöttää, vaikka sen pitäisi viihdyttää minua. Ei käynyt edes jumpassa koko viikonloppuna, kun oli niin allapäin. Lauantaina vein sen metsään pariksi tunniksi ja siellä sen olo paranikin, mutta illalla se oli taas ihan surkea. Kun olisi pitänyt mennä nukkumaan, kädellinen mutisi vain jostain tunaroinnista ja meni pukemaan ulkovaatteita. Näin heti, ettei se aikonut enää palata kotiin, joten menin ovelle ja katsoin sitä suurilla silmilläni vähän aikaa. Kädellinen tajusi, että se saa kyllä lähteä, mutta kotiin on sitten myös palattava, vaikkei se tästä paikasta tykkääkään. Puoli tuntia se oli ulkona, nojasi kai sillankaiteeseen, katseli mustaa vettä ja ajatteli mustia ajatuksia, mutta palasi sitten kotiin aivan kuten olin käskenyt.

Eilen vein kädellisen Porvooseen kävelemään joen jäällä. Samalla moikkasin itse sellaista 14-vuotiasta pikkupuudelia, joka oli tosi kohtelias. Minäkin olin kiltti sille, vaikka normaalisti olenkin viime aikoina ollut vähän kranttu koirien suhteen. Kyllä minä sitten komensin muutamaa muuta koiraa, paria tosi isoakin, niin hurja minä olen!

Tänään kädellinen kuljetti keskellä metsää sijaitsevaan taloon muutaman säkillisen sellaisia miestenjuttuja, jotka eräs minullekin tuttu naiskädellinen osti puolisolleen kertomatta tälle mitään asiasta. Oli puoliso kuulemma alistunut kohtaloonsa ja aikoo kai tehdä miestenjutuista lattian autotalliin. Minä olin tietysti mukana toimittamassa säkkejä ja yllätyksekseni tapasin siellä sellaisen pienen shih tzun, joka oli tosi tutun näköinen. Sen väritys oli ihan sama kuin viime kesänä nukkuneella ystävälläni Lululla, se oli vain vähän pienempi ja siltä puuttui nenä. Minä menin vallan hämilleni eikä sellaista todellakaan tapahdu usein! Minulle tuli vähän Lulua ikävä ja niin taisi tulla kädellisellekin.

Kädellisellä on taas flunssa. Sen siitä saa, kun stressaa ja murehtii koko ajan.