Lara on nyt alustavasti esitelty niin ulkomuodon kuin luonteenlaadunkin puolesta, nyt lienee aika esitellä se otus, joka toimii matkan aikana Laran kuljettajana, ruokahuoltajana, järjestelijänä, turvamiehenä, jokapaikanhöylänä ja painona. Ai miten niin painona? No, Larahan on suuresta egostaan huolimatta kovin kevytrakenteinen ja se joutuu helposti tuulen viemäksi. Tämä olisi ongelma, ellei se olisi nerokkaalla tavalla keksinyt pukeutua kaulapantaan tai valjaisiin, joihin se sitoo hihnan, jonka toisessa päässä on painava olento. Minun tehtäväni on toimittaa tämän paino-olennon virkaa.

Lara kutsuu minua kädelliseksi, mutta se on suhteellisen laaja termi. Tarkennettuna olen ihminen. Minut on helppo sekoittaa vanhaan ja karvattomaan urospuoliseen orankiin, mutta todellisuudessa olen naaraspuolinen ihminen, tämä on todettu sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalla tehdyissä pitkällisissä tutkimuksissa. Vaikka olen siis Eliaksen näköinen, olen oikeasti Elina. En ole myrkyllinen enkä muutenkaan vaarallinen, olen vain hieman outo.

Niin, nimeni on tosiaan Elina, kavereiden kesken Elli, ja olen vuonna 1974 syntynyt kivenjalostaja Askolasta. Olen sahannut mm. Helsingin Musiikkitalon pihakivet ja aimo alan Kuopion toria. Harrastan lukemista, kirjoittamista, nipisteltävänä olemista, köyhyyttä ja nyt näemmä myös matkailua. Kiitos, Lara, kiitos paljon! No, jos tarkkoja ollaan, niin oikeastaan tämä idea Suomen kuntien kiertämisestä aakkosjärjestyksessä on minun päästäni lähtöisin. Pääni ei ole oikein toiminut viime aikoina, on ollut masennusta ja kaikkea sellaista kivaa, ja siksi ideat ovat joskus hieman outoja.

Olen kierrellyt elämäni aikana Suomea suhteellisen paljon ja tullut siihen tulokseen, että tämä todella on maailman kaunein pikku tasavalta. Missä tahansa Suomen kolkassa on aina jotain näkemisen arvoista. Luonto on vahvasti läsnä melkein joka paikassa, jopa ihmisissä itsessään. Sanokaa mitä sanotte, mutta kyllä me suomalaiset kaikesta huolimatta olemme aika helkkarin ihania otuksia. Minä olen huono tekemään tuttavuutta vieraiden ihmisten kanssa, mutta tämäpä onkin Laran projekti ja se suorastaan rakastaa kaikkia ihmisiä. En siis pane pahakseni, jos matkan varrelta löytyy halukasta lenkkiseuraa, otamme sen mielellämme vastaan.

Pidempiä kiertoajeluita tehdään harvakseltaan. Helmikuun alussa yritämme ajella ainakin Akaan ja Alajärven, ehkä köröttelemme Alavieskaan asti, jolloin paluumatkalla on helppo katsastaa myös Alavus ja Asikkala sekä tietysti kotikuntamme Askola. Tämän kierroksen aikataulu tarkentuu parin viikon sisällä.

Minulle tämä on autoilun ja lenkkeilyn ohella myös kirjoitusprojekti. Siksi otan mielelläni palautetta vastaan näistä kirjoitelmistani. Palaute tai suuret lukijamäärät eivät kuitenkaan ole varsinainen tavoite, sillä ensisijaisesti haluan nähdä tämän valtakunnan kaikki kunnat. Toivottavasti Lara haluaa samaa, sillä en aio kuskata sitä vastentahtoisesti ympäriinsä. Tähän asti se on kyllä nauttinut autoilusta, etenkin kun pääsee komentamaan matkalla näkemiään koiria ja muita eläimiä, välillä myös pyöröpaalien kaltaisia kammottavia hirviöitä.

Paljon sanoja, vähän asiaa. Näyttää ihan minun kirjoittamaltani!