Hei, se olen todellakin minä, teidän kaikkien lempikoira! Minulla on nyt jatkuvasti huonoja uutisia, mutta minkäs teet, kun tämä maailma pyörii kädellisten päähänpistojen mukaan eivätkä ne aivoitukset yleensä suosi älykkäämpien eläinlajien nerokkaita suunnitelmia. Emme pääsekään matkustamaan koko helmikuun aikana, koska oma kädelliseni lupasi palvella tulevaa ystävääni Emmaa juuri sinä viikonloppuna, joka meidän piti viettää tien päällä. Emman kädelliset matkustavat Pohjanmaalle hyvästelemään heidän nukahtanutta lähisukulaistaan ja he pyysivät minun kädellistäni Emman palvelijaksi siksi ajaksi. Minua tulee palvelemaan vastaavasti kädellisen veli, josta kyllä tykkäänkin enemmän kuin tuosta omasta tunaristani.

No, ei tuo oikeastaan ole yhdenkään kädellisen syy, eiväthän hekään yleensä voi valita nukahtamisensa ajankohtaa. Ja pääsenpähän kiusaamaan kädellisen veljeä mm. käyttämällä häntä pomppulinnana ja kävelemällä lenkit H-I-T-A-A-S-T-I. Oma kädelliseni puolestaan saa juosta tukka putkella Emman perässä, se nimittäin on vikkelä veijari.

Emma ei vielä ole ystäväni, se on hieman pelottava ja turhan vilkas minun makuuni, mutta kyllä me vielä ystävystymme, ellei kädellinen sössi hommaa ja aja koko Emman laumaa pois. Se on ollut viime aikoina tosi rasittava. Kädellinen siis, ei Emman lauma. Emman suku on kotoisin Shetlannista, vaikka se itse onkin syntyjään oululainen. Kamalan nätti se on, melkein yhtä nätti kuin minä, ja peräti minua nopeampi juoksija niillä tolkuttoman pitkillä kintuillaan.

Ei minun oikeastaan pitänyt Emmasta puhua, ei edes päivittää koko blogia, mutta huomasin kädellisen olevan kastikkeenvalmistuspuuhissa ja päätin komentaa sen kirjoittamaan samalla, koska minusta on tosi hassua katsoa kuinka ruskeasta kastikkeesta tuleekin kädellisen kauhuksi mustaa ja kuinka se sitten juoksee olkkariin vaientamaan sitä kovaäänisesti piipattavaa juttua, joka herää aina ruoanlaittoaikaan.

Kädellisellä alkaa olla kiire. Sen pitää vielä syödä ja peseytyä ennen reissua Helsinkiin erään putiikin uusien toimitilojen avajaisiin. Minä lähden mukaan, tarkenen kyllä autossa ne viisi minuuttia, jotka putiikin kädelliset jaksavat katsoa tuon porsastelua ennen kuin heivaavat sen pihalle. Sitten pääsen viemään sen lenkille.

Voikaa hyvin, palaan taas jossain välissä taajuuksille!