Moi! Se olen minä! Teidän lempikoiranne!

Tänään kerron kädellisestä. Se nimittäin on varsinainen termiitti. Rikkoo ihan kaiken.

Tässä yksi esimerkki:

Tuo on vaijerisaha. Kädellinen sahaa sillä isoja kiviä. Sellaisia pakettiauton kokoisia palikoita. Melkein 20 vuotta tuo on kestänyt, mutta silti kädellinen sai tuon luukun tipahtamaan ja näyttää siltä, että siihen on tullut reikäkin. Jos saha on kestänyt pienen koiran eliniän, täytyy sen olla todella kestävä, joten sen, joka saa sahan rikottua, täytyy olla todella tunari.

No, toimii se saha vielä, tänään kädellinen nosti sille sahaukseen sellaisen venytetyn Transitin kokoisen murikan, mutta tuon luukun se silti rikkoi. Törppö!

Kun Transitiin päästiin, on aika käyttää aasinsiltaa. Sanovat, ettei Ford ole auto eikä piika ihminen, mutta puhun seuraavaksi silti autoista. Kädellinen nimittäin rikkoi uuden autonsakin! Se hieno Sanelma, jolla meidän piti kiertää Suomi, on nyt tuhannen puruluun päreinä, kun neiti "vähän peruutti" ja mäki oli "vähän liukas" ja sitten rytisi. No, kirskui pikemminkin, kun teräs viilsi peltiä ja etulokasuojaan tuli lommo sekä naarmu. Minä istuin takana ja pyörittelin kaunista päätäni niin, että korvat paukkuivat. Kädellinen vain vilkaisi lokasuojaa, sanoi jonkin kädellisten voimasanan ja jatkoi matkaa. Selitti myöhemmin, että tavaraa se vain on ja sitä saa rahalla. Ikään kuin tuolla kirkonrotalla muka olisi rahaa.

Haa, rahasta saankin seuraavan aasinsillan! Kun tunarini oli jakamassa lehtiä ansaitakseen rahaa uuden Sanelman ostamista varten, se ajoi sunnuntai-Hesarin yli. Voitteko uskoa? Se peruutti rivitalon päätyyn, lähti matelemaan postilaatikkorivin vieressä ja oli olevinaan oikein ammattijakelija, nakkeli lehtiä laatikoihin liikkuvasta autosta. Heti ensimmäisen laatikon kohdalla se tipautti Hesarin maahan, peruutti sitten hädissään sen yli ja kävi lopulta nolona hakemassa liiskaantuneen lehtiparan siitä sohjoiselta soralta. Piilotti sen jonnekin jalkatilaan Etelä-Suomen Sanomista rakentamansa tornin alle ja toivoi, että oli varannut kylliksi varakappaleita. Olihan niitä onneksi tarpeeksi, mutten koskaan unohda, miltä se liiskattu Hesari-parka näytti sen koettelemuksen jälkeen.

Koettelemus onkin seuraava avainsana! Minähän olen erittäin kuvauksellinen olento ja kädellinen saa toimia kuvaajanani, koska minulla on hieman liian lyhyet etutassut selfien ottamiseen. Kädellisen kanssa valokuvausharrastus vain on varsinainen koettelemus. Kun pyydän sitä ottamaan tällaisen kuvan:

...on lopputulos tällainen:

Kaikki tuo parin viikon sisällä! Haluatteko tietää kuinka kädellinen pärjää koiran trimmaamisessa tai ihmissuhteissa? Ai ette? En ihmettele.