Moi! Minä täällä! Pelottava postikoira Lara!

Kädellinen on nyt jakanut lehtiä kaksi viikonloppua, siis neljä yötä. Tosi hyvin se on jaksanut, kun ottaa huomioon, että se on joutunut vääntämään taloyhtiöjuttuja siinä sivussa päivätyönsä lisäksi ja stressi on valvottanut sitä kaiket yöt. Kai se surutaudinkin takia valvoo, mutta se ei ole nyt ollut niin paha. Kädellisen omasta mielestä olon paraneminen johtuu siitä, että nyt sillä on tuo sivutyö, joka vaatii paljon opettelua ja ajattelemista, ei ole aikaa ajatella surutautijuttuja. Kerrankin kädellinen saattaa olla oikeassa.

Joku voisi väittää, että sanomalehtien jakelu on vain sellaista idioottipuuhaa, josta selviytyisi koulutettu apinakin, näin nerokkaasta koirasta puhumattakaan. Kyllähän se yksinkertaista onkin, etenkin kun kokemus karttuu, mutta tarkkana siinä saa olla. Olisittepa nähneet kuinka kädellinen hikoili ensimmäisenä yönä, kun se etsi jakopiirinsä postilaatikoita ja yritti sitten selvittää jakokirjasta, mitä lehteä niihin piti pudottaa! Se tarkisti joka laatikolla kymmenen kertaa, että oikea aviisi menee oikeaan lootaan. Ensimmäisenä yönä se jakoikin vain yhden piirin vajaan kuuden tunnin aikana. Toisena yönä meni sitten jo kaksi piiriä seitsemässä tunnissa ja nyt viime yönä ne hoituivat reilussa viidessä tunnissa, vaikka ajo-olosuhteet olivat jäätyneen sohjon takia surkeat. Eikä se enää hikoillut, vaan teki ihan rennosti. Yhden kerrostalon pihassa se auttoi huppelikädellisiä löytämään Mustamäentien ja jonkun sedänkin kanssa se ehti jaaritella. Minä tietysti haukuin ne kaikki.

Yleensä minä nukun takapenkillä valtaistuimellani noiden jakokeikkojen aikana, välillä vain kurkkaan ulos. Ensimmäisenä yönä olin kyllä pystyssä koko ajan, koska kädellinenkin oli niin hermona ja välillä minut jätettiin (lukittuun) autoon yksin, kun tuo meni paukuttelenaan kerrostalojen postiluukkuja. Nykyään nautin noista kerrostaloista, koska silloin auto ei hytky hetkeen eikä kuulu kädellisen puhinaa, kun se kiroaa ylipaksuja sunnuntai-Hesareita. Lempipaikkojani ovat Vanha Porvoontie 13-17 ja Hemmintie 7, niihin menee tosi monta lehteä ja kädellinen lyllertää rappusissa hyvän tovin. Saan minä kyllä nukuttua omakotialueellakin, vaikka auto pysähtelee koko ajan. Olen sanonut kädelliselle, että pehmeästi pitää ajaa, ja aika hyvin se on totellut. Pian se selviytyisi jo kolmesta jakopiiristä yössä, mutta se tarkoittaisi paljon rivakampaa ajelua eikä se minusta ole mukavaa, siksi olen käskenyt sitä tyytymään kahteen piiriin ainakin toistaiseksi.

Kyllä me molemmat torkumme sitten aamupäivällä, sen verran univajetta tuosta kertyy. Eilen olikin kiva, kun menimme kädellisen päivätyöpaikalle torkkumaan. Nukuimme aamupäivän siinä Lainamummilta saadulla pikkusohvalla ja teimme sitten megalenkin, kun oli niin ihanan keväinen päivä. Lenkin jälkeen riehuimme vielä pihassa pallon kanssa. Sen jälkeen näytinkin tältä:

Normaalisti koti on paras paikka nukkua, mutta nyt taloyhtiön riidanhaastajat ovat muuttaneet sen taas aika ankeaksi. Kyllä se vielä otetaan takaisin haltuun, kunhan ne kakarat siitä taas väsähtävät.

Minusta muuten tuntuu, ettei kädellinen kerro minulle kaikkea, mitä se näkee siellä jakopiireillään. Aina välillä olen aistivinani voimakkaan pupun tuoksun, voisin vaikka vannoa, että niitä kipittää Mäntsälän lähiöissä satapäisinä parvina, mutta kädellinen ei hoida velvollisuuttaan ja ilmoita minulle havaitsemastaan riistasta, se vain vilkaisee välillä takapenkille kieron näköisenä ja on ihan hiljaa. Kostoksi säikäytin sen kerran aloittamalla kunnon haukkumisen ilman syytä. Luulen, että sen kalsarit menivät pyykkiin ja piirin ainoa reklamaatio tuli nimenomaan hätäkakan hajuisesta Keski-Uusimaasta. Oppiipahan pimittämään minulta haukuttavat!

Kaiken kaikkiaan tuo tykkää uudesta työstään luvattoman paljon. Johtunee siitä, että se nauttii uusien juttujen oppimisesta ja niissä pärjäämisestä. Oppisi nyt ensin pärjäämään itsensä kanssa, sanon minä... Jonakin aamuyönä minä vielä ihan kiusallani haukun oikein kovaa juuri kun kädellinen on survomassa aviisia päivätyönantajansa naapurin postilaatikkoon. Pääseepähän selittämään pomolleen, miksi ajelee aamukuudelta hänen lähiössään paukuttelemassa postilaatikoiden kansia. Kädellisen työnantaja sattuu nimittäin asumaan toisen jakopiirin loppupäässä.

Minusta tuntuu, että komennan kädellisen ajamaan ensi viikolla jonakin arki-iltana Akaan suuntaan, niin saadaan tämä varsinainenkin projekti käyntiin. On kuulemma keväisiä iltoja tulossa.